Arvokas vanhuus tehdään yhteistyöllä ja faktojen pohjalta

Seutu 4:n mielipidepalstalla pohdittiin 6.2.2019 hoivakohua kahdessa kirjoituksessa. Toinen kirjoittaja arvioi kohun primus moottoriksi lähestyvät vaalit. Toinen puolestaan epäili THL:n jo neljännen kerran toteuttaman valtakunnallisen vanhuspalvelulain seurannan tulosten oikeellisuutta.

Viimeksi mainittu väite on outo, koska syksyllä 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan yksityisen mitoitus on julkista korkeampi yhdessä kolmesta mitoitusryhmästä. Hoivan laadullisessa sisällössä yksityinen oli julkista parempi lähes kaikkien indikaattoreiden osalta.

Saman päivä HS kertoi , että eduskunnassa olevan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja oli äänestänyt hiljattain kotikaupungissaan hoitajamitoituksen alentamisen 0,58 -> 0,57 puolesta. Välikysymyksessä vaaditaan hoitajamitoituksen nostamista 0,7:ään. Lukemilla on yli 20 %:n ero ja kyse on henkilöstökuluista, joiden osuus on hoivatoiminnassa luokkaa 60 %.

Rakentava keskustelu vaatii faktoja. Hoitajamitoituksesta ei vastoin esitettyjä väitteitä, säädetä laissa tai asetuksissa. Voimassa on vanhuspalveluiden laatusuositus, joka määrittelee ympärivuorokautisen hoivan minimimitoituksen (0,50). Yksityisten yksiköiden yksikkökohtainen henkilöstömitoitus määrätään toimiluvissa. Mitoitus vaihtelee asiakaskunnan toimintakykyisyyden mukaan (tehostetussa palveluasumisessa yleisimmin luokkaa 0,55 - 0,6). Ympärivuorokautinen hoiva toteutetaan valtaosin avohuoltona, ei laitospalveluna.

Puurot ja jauhot ovat sekaisin myös siinä, että palkansaajajärjestöt ovat asettaneet itse itsensä ikään kuin valvovan viranomaisen rooliin ilman mandaattia. Henkilöstöllä on lain mukainen ilmoitusvelvollisuus sekä yksityisessä että julkisessa toiminnassa havaitsemistaan epäkohdista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palkansaajajärjestöillä olisi oikeus suorittaa tarkastuksia tms. Valvontatehtävää hoitavat kunnat, aluehallintovirastot ja Valvira. Myös vanhukset itse ja heidän omaisensa ovat kyvykkäitä arvioimaan saamaansa palvelua.

Yksityisen ja julkisen hoivan ammattilaiset koulutetaan samoissa oppilaitoksissa ja omaavat siten saman vahvan ammattietiikan. Kunnat kilpailuttavat yksityisen hoivan ja asettavat ostettavalle toiminnalle poikkeuksetta korkeampia vaatimuksia kuin omalle tuotannolleen.

Suomen vanhushoivasta kunnat tuottavat suurimman osan. Yksityinen sektori tuottaa vajaan puolet. Yksityisen sektorin osuudesta tuottavat järjestöt arviolta kolmanneksen. Yrityksien osuudesta tuottavat pk-sektorin toimijat yli puolet ja suuremmat yritykset vajaan 40 %. Kun tarkastellaan koko markkinaa ja suurten yrityksien yrityskohtaista markkinaosuutta puhumme joidenkin prosenttien osuudesta. Kaikki yritykset on rekisteröity Suomeen ja maksavat veronsa tänne.

Kaikki laatupoikkeamat ja laiminlyönnit ovat tuomittavia ja yksityinen sektori on jo ryhtynyt korjausliikkeisiin epäkohtien korjaamiseksi. Yksityisen elinehto on hyvä asiakaspalvelu nyt ja tulevaisuudessa. Molemmat sektorit oppivat toisiltaan ja repimisen sijaan tulee tehdä asiakkaan etua ajavaa yhteistyötä kaikkien osapuolien toimesta.