Kolumni Hämeen Yrityssanomissa: Tavoitteena ketterä julkinen sektori
Meistä jokainen peukuttaa julkisen ja yksityisen hyvää yhteistyötä, mutta kun tulee toiminnan aika ilmestyy erilaisia esteitä kuin tyhjästä. Varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa saa sana "ulkoistaminen" aikaan runsaan keskustelun jo ennen kuin on päästy asiaan.
Sote muodostaa yli puolet kuntien menoistaja Suomen julkinen sektori on laaja. Laaja julkinen sektori jarruttaa talouskasvua ja siten hyvinvoinnin perustaa. Sote uudistus on siis oikealla tiellä. Uudet rakenteet keskittävät hallintoa, lisäävät lähipalveluiden saatavuutta ja niputtavat osaamista harvemmin tarvittavissa maakuntatason palveluissa. Valinnanvapaus lisää kansalaisen valtaa päättää tuottajansa.
Ketteryys kunnissa ei ole itsestään selvyys. Riihimäki joustavoitti päätöksentekoprosessiaan antaen hallintokunnille lisää suoria toimintamahdollisuuksia. Niinpä sosiaali- ja terveysjohtaja päätti teknisen vuoropuhelun käynnistämisestä mielenterveys- ja päihdepalveluiden mahdolliseksi kilpailuttamiseksi. Mutta jo pelkkä vaihtoehtojen selvittämispäätös nosti lautakunnassamme pitkän keskustelun otto-oikeuden käyttämisestä. Tällä kertaa järki voitti ja selvittelytyö jatkuu. Mutta asia olisi voinut äänestyspäätöksin tyssätä jo ennen alkamistaan. Muutosvastarinta on siis kovaa ja voi johtaa uusien toimintatapojen tutkimatta jäämiseen.
Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että lait ja normit kirjoitetaan huolellisesti asian kaikki puolet punniten. Outoja tilanteita kuitenkin tulee eteen myös valtakunnan tasolla. Eräs esimerkki on ajankohtainen lakihanke liittyen yksityiseen leikkaustoimintaan. Terveydenhuoltolaki muuttui tämän vuoden alussa yhden lisämomentin verran. Tämä lain kohta tiivistää julkista sairaalaverkkoa asettaen leikkaussalia vaativille toimenpiteille tarkan vaatimuksen siitä, että leikata voi vain perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksen sairaaloissa.
Yllättäen ja tilaamatta tuli viime syksynä reilu vuosi lainkohdan säätämisen jälkeen esiin STM:n tulkinta, jonka mukaan lisämomentti koskisi myös yksityisiä toimijoita. Tähän asti vuosittain noin 400 miljoonalla kunnille ostopalveluna ja palvelusetelillä tehtävät leikkaukset muuttuisivat siis laittomiksi, kun yksityisellä ei ole mahdollisuutta ylläpitää julkista yhteispäivystystä.
Yhteispäivystys on sairaanhoitopiirien lakisääteinen velvollisuus ja tarkoitettu kaikille kansalaisille. Sen maksavat veronmaksajat. Yksityinen sektori tuottaa leikkaussaliolosuhteita vaativia toimenpiteitä yli 70 000 vuosittain. Kansalaiset saavat apua hoitotakuuaikojen puitteissa ja toiminta on välttämätöntä julkisen ja yksityisen yhteistyötä. Ostopalveluleikkausten indikaatio ja hinta määrätään aina sairaanhoitopiirissä ja ostettu palvelu on edullisempaa kuin julkisen oma toiminta.
Nämä tilannekuvat 2018 Suomesta eivät mairittele. Ihmiset eivät kaipaa arkeensa yhtään lisää ankeuttajia missään palvelussa. Lapsiperheet tarvitsevat joustavat varhaiskasvatuspalvelut. Vanhuksille on tärkeää toimintakyvyn tukeminen ja turvallisuus. Veronmaksajille on tärkeää saada veroeuroille vastinetta toimivien palveluiden muodossa. Resursseja tulee käyttää tehokkaasti. Tehottomuus olisi epäeettistä verovarojen käyttöä.
Palvelun käyttäjälle ei ole keskeistä tuottaako palvelun julkinen vai yksityinen tai pieni tai iso tuottaja. Silläkään ei ole merkitystä onko palvelutalon hoitajamitoitus 0,5 vai 0,6, sillä eroja on myös toimintakulttuureissa ja asenteissa asiakastyötä kohtaan. Tehdään työt tehokkaasti niin pystymme antamaan palveluita useammalle. Mennään arki edellä.