Lisää resursseja yli 65 vuotiaiden kuntoutukseen

Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että elämän on muutakin kuin pärjäämistä. Myös ikääntyneillä on oikeus merkitykselliseen, toimivaan ja omaehtoiseen arkeen.

Vanhusasioissa kaikilla on positiivinen tahtotila. Alkuvuoden keskustelut ovat moninkertaistaneet hoivan saaman huomion ja siitä on tullut osa kaikkien puolueiden vaaliohjelmia.

Asiantuntijan näkökulmasta kannanotoista kuitenkin puuttuu jotakin. Harvassa kirjoituksessa muistetaan, että vanhuspalvelut ovat paljon muutakin kuin ympärivuorokautinen hoiva. Me tarvitsemme tulevaisuudessa erilaisia asumisen muotoja; kotona olemisen lisäksi esimerkiksi tuettua asumista ja perhehoitoa. Asumisratkaisuja ja kotona käytettävää teknologiaa kehittämällä voidaan tehostaa palveluiden tuottamista ja vastata nykyistä paremmin yksilöllisiin tarpeisiin. Asuminen on kokonaisuus, joka sisältää lähiympäristön, vanhuksen toimintakyvyn ja arjen palvelut. Asumisratkaisuilla voidaan myös helpottaa monen vanhuksen kohdalla olevaa yksinäisyyttä ja turvattomuutta.

Toinen unohdettu asia on yli 65 vuotiaiden kuntoutus. Se on kuntien vastuulla olevaa palvelua ja palveluiden saanti on kirjavaa kunnasta toiseen. Kuntoutuksen avulla voidaan kuitenkin tehokkaasti siirtää raskaampaa palvelutarvetta monissa tilanteissa. Pidän tärkeänä, että kotona asuvien toimintakyvyn arviointiin ja tukemiseen kuntoutuksen avulla kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Jos kotikuntoutus olisi paremmalla tasolla, tarvitsimme vähemmän ympärivuorokautisen hoivan paikkoja.

Pelkkä henkilöstöresurssien lisäämisen vaatiminen ei tuota tulosta. Päinvastoin, vaatimuksen yksipuolinen korostaminen kertoo, että taustalla on puutteita asiantuntemuksessa ja vaatimus lähtee lähinnä halusta vastata kansalaisille hoivakeskustelussa esiin nousseisiin kipeisiin kysymyksiin ja niiden pikaratkaisuun. On selvää, että kaikki laiminlyönnit ovat tuomittavia ja asiat pitää selvittää, mutta monimutkaisia ongelmia ratkaistaan harvoin yksinkertaisilla lupauksilla. Lisähoitajia ei ole hyllyllä odottamassa ja lisäkäsipareja lupaavat eivät ole esittäneet mistä ne lyhyellä aikavälillä ilmestyisivät. Palveluiden määrää voidaan lisätä myös työtä tehostamalla. Meillä on esimerkiksi kotihoidossa useissa kunnissa välittömän työajan luvut lähempänä 50 % kuin tavoitteena olevaa 60 %. Myös hoivakodeissa voidaan saada paljon aikaan johtamista ja vuorovaikutusta parantamalla ja myönteisellä ilmapiirillä.