Milloin Suomen vanhustenhuollon ongelmat otetaan tosissaan?

Kirsti Leskenmaa (sd) kirjoitti AP 18.4 Riihikodin ongelmista. Leskenmaa säästi turhaan kirjoituksensa vaalien jälkeiseen aikaan, sillä kirjoitus osoittaa selkeästi miten harhaanjohtavaa vaalikeskustelumme kärki ennen vaaleja oli.

Korkein lainein käyty mittelö vanhuspalveluista kohdistui kolmeen yksityiseen yksikköön koko yksityisen sektorin leimaten ja tosiasiat alleen jättäen; julkinen sektori tuottaa valtaosan tämän maan vanhuspalveluista. Yksityisistä palveluista valtaosan tuottavat pk-toimijat ja järjestöt.

THL:n yksikkökohtaisen ja valtakunnallisen vanhuspalveluita koskevan seurannan mukaan yksityinen sektori on laatujohtaja lähes kaikkien indikaattoreiden osalta. Tilanne oli tämä syksyn 2018 tuloksissa ja kaikissa kolmessa aikaisemmassa seurannassa. Tästä ovat asiantuntijat kirjoittaneet, mutta media vaiennut.

Leskenmaan mukaan Riihikodin haasteita ovat esimerkiksi mm. osastojen rakenteiden muutokset, asiakashuoneet saneerauksen jälkeen, wc-tilat sekä henkilökunnan työ- ja taukotilojen muuttaminen asiakashuoneiksi. Lisäksi ongelmana ovat mm. väkivaltaisten asiakkaiden lisääntyminen, jatkohoitopaikkaa jonottavat asiakkaat sekä omaisilta ja asiakkailta tulevat moitteet.

Ratkaisuksi näihin tiloihin ja johtamiseen liittyviin ongelmiin kirjoittaja esittää henkilöstömitoituksen nostoa. Se on Riihikodissa tällä hetkellä laatusuosituksen mukainen ja suurempi määrä hoitajia ei luonnollisesti vaikuttaisi mitenkään tiloihin tai asiakasprosesseihin. Sama ristiriita toistuu valtakunnan politiikassa: pääministeriehdokas Rinne (sd) on todennut julkisuudessa, että hänen puolueensa ei lähde hallitukseen ilman lakisääteistä 0,7:n mitoitusta.

Leskenmaan toteamus siitä, että työpaikalla pitää olla työrauha, osaavat esimiehet ja hyvä johto ovat kaikkien mielestä hyviä keinoja edesauttaa laadukasta asiakaspalvelua. Henkilöstömitoituksen nosto ei em. ongelmiin kuitenkaan auta. Tiedossamme on, että henkilöstömitoitus ja asiakaslaatu eivät suoraan korreloi.

Hoivassa henkilöstökulujen osuus on korkea ja luokkaa 60 % kaikista kuluista, olipa tuottaja julkinen tai yksityinen. Mitoituksen nosto ympärivuorokautisessa hoivassa jo yhdellä desimaalilla merkitsee kymmenien prosenttien kululisää kunnan käyttämiin veroeuroihin.

Viime kuukausien mediakeskustelun seurauksena on yksityisiin hoivakoteihin tehty satoja viranomaistarkastuksia. Niissä ei ole vaadittu mitoituksen nostamista. Tämän hetkisissä toimiluvissa ympärivuorokautisen hoivan mitoitus on yleensä luokkaa 0,55 - 0,6. Aluehallintovirasto määrää mitoituksen aina asiakaskunnan toimintakykyyn perustuvan arvion perusteella. Julkisen sektorin yksiköt eivät ole luvanvaraisia ja niiden osalta ei ole vastaavaa kontrollia.

Vaalit voittaneen puolueen yksioikoinen mitoitusvaatimus merkitsee huomattavaa kululisää myös Riihimäellä. Kunnan palveluksessa olevan henkilöstön lukumäärä kasvaa pysyvästi ja lisähenkilöstön rekrytointi on jo nyt haastavaa. Myöskään lisärahaa ei ole olemassa ilman, että se on jostakin muusta pois. Seurauksena on, että suurempi henkilöstömäärä tuottaa palveluita suhteessa entistä harvemmille ja palveluiden piiriin pääsyyn kriteerit kiristyvät. Kuntien omat tuotantokustannukset ovat jo tällä hetkellä suuremmat kuin mitä järjestöille ja yrityksille palveluista maksetaan. Veroeurojen jo nyt tehoton käyttö kasvaa ja laatu ei parane. Lisää palveluita nykyistä kalliimmalla on kaikissa kuntapalveluissa mahdoton yhtälö.

Työni suomalaisten vanhustenhoidon parantamiseksi jatkuu.